Tervetuloa kitinäblogini pariin jälleen rakkaat lukijat. Tiedän, että olette saattaneet eksyä tänne aikoinaan jonkun ihan muun asian kuin ainaisen kitinän takia, mutta tätä tämä elämä just nyt vaan on. Kitinää. Mua vaan niin ärsyttää, kun en voi tehdä mitään. Ulkona on ollut mahtavat kelit koko viikon, jonka olen vain maannut sohvalla. Olen toivonut, että saisin ääneni takaisin ja näyttäisin ihmiseltä. Sellaiselta oikean väriseltä ihmiseltä. En kalkkilaivan kapteenilta, jolla on söpöt punaiset kuumeläikät poskilla vaan ihan normaalilta.
Aina tuntuu olevan joku ongelma. Liian älykäs insinöörimieheni on monta kertaa muistuttanut optimistiminääni, että ongelmien määrä on vakio. Niin kai sitten. Havahduin nimittäin kesken Gossip Girl -maratonin hillittömään teen himoon. Haluan teetä, mutta tiedän etten voi. Ei se, että makuaistini on lähtenyt lomalle turkoosien vesien äärelle vaan se, että kieleni on rikki! Jos juon jotain lämmintä, niin sattuu ihan hirveästi! Jatkan siis kärsimistä ja juon pelkkää vettä.
Sekin vielä, että koko muu maailma on tällä hetkellä jossain ulkona juhlimassa vappua ja täällä vaan homehdutaan sisätiloissa.
Tosin Pippuri ei homehtunut. Vastapainoksi tuolle valitusvirrelle pientä iloittelua..
Ainiin. Lääkärireissu oli kans yks mielenkiintonen. Ei mulla missään mitään oo ja hyvä ettei kielletty syömästä särkylääkkeitä. Ei kait siinä sitten.
