Perinteistä eloa

Kuinka nopeasti kunto voikaan nousta/palautua ennalleen?! Tällä viikolla on ollu mahtavaa selviytymistä havaittavissa, varsinkin eilisessä zumbassa ja tän päivän combatissa. Se eilinen zumba oli semmonen aika sopiva lihasten lämmittely –reeni, jossa ei syke noussu mitenkään liian korkealle ja tän päivän combat meni paaaaaaljon paremmin kuin viime viikkoinen! Tiedä sitten kuinka paljon vaikutti myös se, etten eilen ollut pumpissa.

Tänään ei heru mitään asukuvaa, koska mulle kävi vähän huonosti aamulla. Olin jo alunperin päättänyt, että herään vasta kuudelta, mutta joo.. kello oli yli 7, kun avasin silmät ja rupesin miettimään, että mikä meininki. Pippurin muistan kytänneen sängynlaidalla, kun oon kääntäny kylkeä, mutta herätysbiisistä ei oo mitään muistikuvaa.

Tosiaan, kiskasin sitten helpoimmat vaatteet ikinä päälle ja yritin suoriutua töihin edes vähän ihmisten aikoihin.

Ja kiirettä on pitänyt muutenkin koko päivän. Suoraa töistä keittiöön väsäämään syömistä, sitten jopa ehkä yks tankkipeli, pikaset päikkärit sohvalla ja taas menoks.

Ainiin, combatista vielä, että olipa ihana se Pirates of the Caribbean –biisi! Oli muutenkin parempi ohjelma kuin viime viikolla :) On kyllä niin hyvä mieli tästä jatkaa huomiseen, että ei mitään rajaa :) Toivottavasti teilläkin on!!

Oi Leslie

Mulla on ilmeisesti aika montakin semmosta asiaa, joita pidän itselläni viimeseen asti, vaikka aika sujuvasti harrastan avoimuutta kuitenkin täällä blogissa. Eipä siinä, tällä kertaa olen pimittänyt teiltä erästä rakkausasiaa.

Rakastuminen tapahtui hyvin rajusti tuossa kesällä jossain vaiheessa, kun eksyin eräille nettisivuille.. Jätin sinne merkin käynnistäni toivoen, että ihmiset sivujen takana ottaisivat minuun yhteyttä heti, kun olisi mahdollista ottaa hieman lähempää kontaktia rakkauteni kohteen kanssa.

Sain sähköpostin sinä tiistaina, kun lähdimme kohti pohjoista mieheni kanssa.

Vagabondin ruskeaa Leslie-kenkää oli saapunut myyntiin juuri minun koossani!!

Kattokaa ny niitä! Seassa on kyllä eräät mustat versiot ihan vaan vertailun vuoksi.

Siinä on mun tulevan syksyn ja talven kengät. Yhdet ja ainoat. Mitäs te pidätte?

Kuvat nyysin facebookista.

Paita ja farkut

Vaikka on kuinka nainen, niin ei pysty keskittymään kovin moneen asiaan yhtä aikaa. Nyt oon näköjään hukannut pukeutumisluovuuteni ja siirtynyt takaisin mukavalle paita ja farkut –linjalle. Mikäpä siinä, kyllähän noissa töitä tekee. Pukeutumisajattelun sijaan olen alkanut siirtämään ajatuksiani kohti tätä huushollia ja että tarttis varmaan pitää kunnon siivouspäivä tässä joskus, kun ehtis.

Nyt ei vaan ehi, kun pitää niin kovasti urheilla muualla kuin kotona. Taidankin tästä seuraavaksi siirtyä zumban ihmeelliseen maailmaan. Toivotaan, että mun lonkat kestää.

Mmmmm maanantai

Hei piirtäkää joku ruksiraksi seinään, tänään on nimittäin ollut ehkä ekan kerran tänä vuonna mukava maanantaipäivä!!

Ja kuinka siinä voi onnistua? Vähän veikkaisin, että saamalla vuosituhannen idean kesken työpäivän ja päättää vieläpä toteuttaa sen. Kerrankin jotain uutta, jotain jännää.. jotain jolla on merkitystä! Mutta tässä vaiheessa sanon, että sorry, en voi kertoa enempää ennen kuin loput asiasta tapahtuu. Jos tapahtuu. Toivon kyllä, että tapahtuisi.

Päivän asujen suhteen kekseliäisyys on nyt palannut lomaa edeltävälle tasolle.. Musta tuntuu, että mulla on vielä huomennakin nuo samat Converset jalassa..

Oli mulla tänään yks toinenkin juttu, mikä luultavasti on aiheuttanut tätä hyvää mieltä. Kävin nimittäin pumpissa tavoistani poiketen heti näin maanantaina. Olinhan mä silleen vähäsen väsyny päivällä, mutta menin vaan eikä ees ottanu koville! Mun kroppa alkaa ilmeisesti taas tottumaan tohon liikkumiseen tai sitten se tykkäs, kun tankkasin eilen vähän pitsaa naamariin.. Ainoo vika oli mun vasemmassa lonkassa, jonka kanssa ei vaan pystynyt tekemään askelkyykkyjä täysillä. Selkäbiisiinkin lisäsin painoja rohkeasti ja eniten ehkä tykkään siitä, kun vatsalihaksissa alkaa olemaan taas voimaa!

Ja koska Pippuria ja Lilliäkin kiinnostaa nää pumppijorinat, niin siirrytäänpä sitten vaikka ruoka-asioihin.. Janin iltaeväät ja mun iltaeväät. Mmmm. Mun leivissä on nykyään aina aurajuustomurua ja en vaan voi muuta kuin rakastaa. Paahdettua ruisleipää ja aurajuustomurua, aah ♥ Kertokaapa yksikin parempi asia ;)

Teetä tekis edelleen mieli eikä taida olla edes liian myöhästä vielä juoda sitä. En usko, että ikinä on.

Se viimeinen lämmin päivä

Onpas menny nopeaa tämä sunnuntai. Koko viikonloppu itse asiassa. Eilen tuli vähän kuvailtua kaikenlaista ja tänään oon yrittäny väistellä ajatuksia suklaanhimosta.

Eilen oli luultavasti tämän vuoden viimenen hellepäivä ja siitä piti tietysti nauttia farkkushortseissa. Kävin pyörällä hakemassa kaupasta vähän suklaata, koska lauantaisin saa nautiskella rasvaisia asioita. Sitten yritin nukkua parin tunnin päikkärit.. Kaiken tämän jälkeen pakkasin kamat illaks, kun lähdettiin juhlimaan Janin frendin kolmekymppisiä ja niitten uutta terassia.

Paita ja shortsit ovat molemmat H&M:ltä, ylläri ;) Onneks shortseilla tarkeni aika pitkälle, koska vasta yhentoista maissa päätin pulahtaa paljuun.. Lilluin siellä siihen asti, kunnes vahingossa rääpäsin yhen ratsastushousujen aiheuttaman ruven irti. Höh.

Booli teki tehtävänsä, mutta on musta varmaan vanha tullu, koska Jani jatko baariin ja mä en.

Ens viikonloppu voiskin olla sitten sellanen terveellinen, johon vois sisältyä vaikka siivoamista, ratsastusta tai jotain muuta urheilua.

Illan kuteet

Hahaa, löysin blogger-sovelluksen puhelimeen..
Ihanan lämmin päivä tänään. Tarkenoo hyvin shortseilla. Loistavaa myös, että pääsen paljuun joskus tässä.

Muistijälki lihaksissa

Tiiättekö, kun joskus saattaa liikkumisinto kadota ja sitten saattaa vaikka oppia taas pelaamaan vähän World of Warcraftia ja sitten huomaakin, että oho olin juuri urheilematta jotain 6 kk? Ai ette tiedä? No minä tiedän.

Tuossa aamusella, kun keittelin teetä, niin selailin vähän joku aika sitten ostamaani laihdutuslehteä ja ilokseni luin sieltä tällaisen kohdan:

“Eräässä tutkimuksessa naiset treenasivat voimaa 5 kuukautta ja huilivat sen jälkeen 8 kuukautta. Voima kehittyi huimasti treenijakson aikana, mutta romahti lepojaksolla. Viiden kuukauden aikana hankittu voima kuitenkin palautui jo 1,5 kuukaudessa, kun treeni aloitettiin uudelleen.”

En siis ole todellakaan mikään menetetty tapaus!

Perjantai-illan pohdintoja

Välillä on muka niin vaikeaa löytää oikeanlaisia kuvia postauksiin niiden monien joukosta.

En tosiaan ollut suunnitellut mitään vaatetusta valmiiksi täksi päiväksi ja kyllä mä hetken aikaa seisoinkin keskellä vaatehuonetta, että mitä nyt ihan oikeasti vetäis päällensä.. päädyin sitten hyvin helppoon vaihtoehtoon.

Mut kyl se nyt meni. Converseihin olen hyvin rakastunut. Miksi kukaan ei kertonut, että ne on todella hyvät jalassa?! Mä aion kerätä koko sarjan. Ainakin parhaimmissa väreissä.

Tuli hirveen kuuma tuolla pihalla pomppiessa. Kai nyt on se kesän viimenen helleviikonloppu sitten.

Yritin päivällä nukkua päikkärit, muttei jotenkin uni tullut, kun odotin ihmisiä kylään ja sitten Jani tulikin jo töistä ja varasti mun viltin. Taas.

Eipä siinä sitten. Nyt on pelattu tankkipeliä sen verran, että on uus tankki tulilla. Emmä oikeen tiiä mitä tässä muutakaan tekis ku pelais. Huomenna voi sitten keskittyä siihen mitä mä ehkä eniten kaipaan just nyt eli kuvaamiseen! Haluan kuvata yksityiskohtia, haluan postata paljon kuvia! Koko viikko pelkkiä asukuvia. Vaikka onhan se ehkä vaihtelua kesän jäljiltä kuten tämä koko viikko mun elämässä. Juuri tänään puhuin kollegani kanssa puhelimessa ja kysyin, että ai mikä loma.. Ei sitä enää edes muista, että olin vielä viikko sitten lomalla. Nyt on palattu arkeen ja siellä pysytään. Paskaa sataa niskaan niin lujaa, että jumalauta.. Tarttis todellakin tehrä jotakin. Olen hyvin kiitollinen siitä, että olin Provinssissa paitamyyntivastaavana, koska opin kyllä sieltä hyvinkin paljon pomottamisasioita.

Toimin Provinssissa (ja Jurassicissa) kuten myös kaikkialla muuallakin ihan täysin omana itsenäni enkä ikinä vedä päälle mitään roolia. Ei mulla ole rooleja. En tiedä pitäisikö. Sen tiedän, että tulen tuohon asiaan vastauksen saamaan varmasti muutaman vuoden sisällä. En vain oikein ymmärrä sitä kohtaa esimies-alais –suhteissa, että kaipaavatko ihmiset todella epäaitoja esimiehiä? Minä en ainakaan kaipaa, esimies se on minullakin nimittäin.

Muistan, kun olin itse ns. duunari ja kaipasin sitä johtajilta, että heillä olisi jokin ymmärrys siitä mitä työtä he ovat johtamassa. Kaipaan sitä edelleen. Aina ja ikuisesti.

Provinssirockin paitamyyntivastaavan duuni oli mun eka ikinä missään festareilla. Merkkareista ei oikeastaan mitään kokemusta. Esimies-alais –elämä on silti niin vitun raakaa. En tiedä oliko mun ja Elisan talkoolaisilla hirveesti tietoa meidän taustoista, mutta heti sieltä tuli kommenttia “sä oot vastaava, sun pitäis tietää”. Jep, näinhän se menee. Onko niin väärin olla tietämättä jotakin asiaa just sillä sekunnilla, jos on aivan uusi hommassaan?

Kiitos siitä jollekin suuremmalle voimalle, että mulla on kyky sivuuttaa “mielenkiintoiset” kommentit lähes kokonaan. Niinpä en siis ole kovin ihmeissäni asioista, joita kuulin juuri tänään itsestäni. Voinko sanoa, että se on sitä arkipäivää. Ikinä ei voi miellyttää kaikkia. Tiedän. Ja mitä muutakaan voisin kuin elää näiden asioiden kanssa?

Musta tuntuu, että mun ei kannata mennä tämän aiheen kanssa yhtään pidemmälle. Hyvää perjantai-iltaa vain kaikille. Huomisen omistan lähinnä valokuvaamiselle, koska sitä on niin ikävä. Nyt taitaa jatkua tankkipeli, vaikka joudunkin harrastamaan sitä aika epäsosiaalisissa merkeissä.

Saitteko edes mitään selvää tästä? :D Oma olo on aika sekava. Auttakaa :D

Mää ja Vertti

Huomenta vaan kaikki karvaiset kaverit! Täällä sitä mutustetaan aamupalaa totaalisen kyllästyneenä ainakin 4 eriin rutiiniin, joista aamuni koostuu. Eka on tietysti hampaiden pesu ja naaman rasvaus. Saatoin loman aikana 1-2 kertaa luistaa tosta rasvauskohasta. Sitten on pukeutuminen. En eilen ehtinyt katella valmiiksi mitään vaatteita eikä mulla ollu mitään ideaa täksi päiväksi.. ei edes nyt aamulla. Yleensä sitä kuitenkin aamusta tietää olisko hame- vai housuolo. Kolmas on meikkaaminen. Tykkään kyllä meikata, mutta en aamuisin kiireessä samalla tavalla kuin eilenkin. Tänään sain kulumaan jopa melkein vartin mineraalimeikkipuuterihommaan, eye lineriin, kulmakarvoihin, ripsariin ja poskipunaan. Eh.. Sitten neljäs on tietysti eväiden tekeminen. Aina sama kaava ja samat leivät. Tätäkö nyt muka pitäis tässä seuraavat 11 kk katella..? Noh, onneksi on aamutee..

Ja onneksi käyn ratsastustunneilla oppimassa asioita. Opittavaa kun kerran tuntuu edelleen olevan. En tiedä mihin hukkasin keskittymiskykyni.. Musta kyllä tuntuu ettei tämä edes ollut eka kerta, kun takkuan Vertin kanssa. Joskus me osataan niin hyvin ja sitten välillä on näitä ihan kummallisia kertoja, kun ei osaa edes ravata. Laukat se kyllä nosti aina heti, ei siinä mitään.. Mitä nyt kattelin noita kuvia, niin ehkä välillä tekis hyvää korjata ryhtiä, jotta kaikki muu osuis kohilleen.

Ihan hyvä siis, että hanska oli kuvaamassa.

Oliskohan se tähän väliin sitten viikon viimeinen työpäivä? Mullon illalla iso urakka tankkipelissä ;)

Ennen ratsastustuntia

Mitenkä mun hiukset näyttää taas niin blondilta? Ne näyttää myös just siltä miltä blondattu luonnonkihara hiuslaatu näyttää ja ne sais upottaa johonkin öljyyn. Huh. Kun ei tota pehkoa sinänsä viittis lisää rasittaa värjäämällä ja kun se on nyt tossa kunnossa.. Mun hermot vaan tuskin kestää enää kovin kauaa semmosta pienen pientä tyvikasvua. Voisin haluta noista enemmän sen tyvikasvun väriset, mutta sitten taas toisaalta tykkään tosta vaaleastakin.. Ja kuinka punaset hiukset mulla oli tasan vuos sitten?! Eiks nää ny kuitenki vaaleina oo paljon paremmat? Kaikki kyl aina väittää, että ne punaset.

Tossa kuvailujen kesken kuului meidän kissahäkin suunnalta ihan kauhea rääkäsy ja kun juoksin sinne, niin Lilliä ei näkynyt missään. Juoksin takas hakeen lasit, että näkis tähystää naapurin takapihalle, mutta siinä vaiheessa Lilli olikin jo tullut ihmettelemään kopistaan että mitä mä möykkään. Samalla huomasin, että huuto lähtikin Pippurista, jonka mielestä jokin noista naapurin kissoista oli vähän turhan lähellä kyttäämässä jostain vajan alta.

Hassua muuten, että tasan vuos sitten mulla oli kans ratsastustunti ja menin Imbulla. Mä oon kyllä nyt aika paljon miettiny Rölliä, mutta olishan se aika aavemaista mennä nytkin Imbulla. Enkä muuten tarvi ketään laittamaan mua selkään, koska ei nää jalat nyt niin pahat ookkaan. Saan silti hanskan kuvaamaan sinne mukaan :)

Ainiin, asu! Paita on Lindexiltä, alla mekko from H&M ja kengät on.. alesta hankitut Converset. Mua muuten aina välillä huvittaa noi kaikki eri kuriirifirmat ja tälläkin kertaa poitsun kans päädyttiin mielenkiintoseen ratkasuun paketin suhteen, jota se oli mulle tuomassa. En ollut kotona ja tyyppi sitten kysy, että voisko se jättää sen mulle tohon pihalle johonkin. Mä kysyin vastakysymyksen, että voiko se muka luovuttaa sen kuittaamatta. Kuulemma voi vaan kirjottaa, että sovittu puhelimessa. Niin me sit sovittiin piilopaikka ja kun tulin kotiin niin oli poika löytäny kyllä hyvän paikan, kun en meinannut itsekään huomata.. Mun mielestä paketin voi luovuttaa tuolla tavalla, koska kyllä mä ainakin tajuan sanomattakin, että tossa vaiheessa paketti on mun vastuulla, kun oon siitä suullisesti sopinut. Ja jos kerran firman työohjeet sen sallii. Ilmeisesti aika useissa firmoissa näin onkin?

Noh, tulipa taas eksyttyä aiheeseen, joka ei varmaan kovin monia muita kiinnosta normaalielämässä, mutta mua nyt sattuu silleen sopivasti kiinnostamaan.

Nyt pitää juosta ja asentaa ratsikamat päälle ja sellasta pientä kivaa. Saa kommentoida :)

Nutturapää kiukussa

Nojoo, tämä päivä ei sitten mennykään ihan niin kuin elokuvissa. Vaikka juurikin katsoin elokuvan. Siinä oli pääosissa merirosvot ja vampyyrimerenneidot.

Huivi – Pieces, neuletakki – Gina Tricot, pöksyt – H&M, kengät – Vagabond

Päivä meni itse asiassa ihan hyvin siihen asti, kunnes tuliin kotiin combatista. Sitten iski jokin periaatteellinen kiukustumiskohtaus, enkä meinannut päästä siitä yli ikinä. Pääsin silti ja voinkin nyt jaaritella teille hieman mun combatkokemuksesta. Suutuksissa oman elämänsä koukeroihin ei taho oikeen juttu luistamaan blogin puolella ja oikeastaan ihan hyvä niin. Combat oli aluksi hieman hengästyttävää, sitten se oli vähän pistävää, sitten ei jaksanut nostaa koipea (koko ristuksen combat täynnä sitä polvennostoaerobic-liikettä..!?) ja sama alusta. Silti tuo touhu on aina yhtä ihanaa. Kun saa lyödä ja kun saa potkia. Varsinkin tämä kuumotus reisipaloissa jo nyt on aika palkitsevaa. Kiitän itseäni huomenna, kun yritän päästä hevosen selkään.

Vaateturinaakin! Olin nimittäin onnellinen aamulla, kun kiskaisin nuo housut jalkaan ja totesin hanskalla olevan hyvä maku. Sehän mulle nuo valkkas tuossa taannoin ja nyt mua vähän harmittaa, ettei mulla oo noita samoja miljoonassa eri värissä. Käyttäisin.

Nyt mulla ei oo huomiseks mitään vaatteita valmiiks kateltuna ja mä niin tiedän kuinka kiire mulle tulee vielä. Noh, jos en muuta keksi niin joku perus farkku+paita –ratkaisu saattaisi olla kohillaan. Voisin haluta laittaa sen Lindex-hameen, mutta mulla tarvis olla jotkut sukkikset ja tällä hetkellä ne kaikki just oikean väriset on jossain hukkapiilossa. Kai mä koitan silti ettiä aamulla.

Ja nyt sinne sänkyyn. Tämäkin ilta sitten venyi vähän turhan pitkälle. Onneksi huomisen jälkeen on perjantai.