Enpäs joutunutkaan kuskiksi vaan täällä elämä rauhoittui siinä samalla, kun Jani yritti saada Paragonin Ragnaros-videon toimimaan tv:n kautta.. harmi, että multa jäi se loppu näkemättä ja itse hunteria kyseisessä killassa pelaavalta devalta kuulematta tuota maailman ekaa kaatoa koskevia asioita, kun huomasin että takaovi oli taas jäänyt auki ja Lilli käyttänyt heti tilaisuutta hyväkseen.
Viikko sitten taisi olla sama tilanne, mutta löysin kissan onneksi sillon tuolta meidän pihasta vaikkei se silloinkaan halunnut reagoida mihinkään huhuiluun.
Ärsyttävä elukka!
Tänään se sitten päätti juoksuttaa mua ihan kunnolla, vaikka mä varmaan herätin puolet naapureista huutelemalla sen nimeä. Näin sen tuolla tiellä kaukana, mutta erehdyin etäisyydestä ja säikytin sen typeryyksissäni kauemmas erään naapurimme pimeään pihaan. Kadotin sen ihan kokonaan enkä viitsinyt lähteä tarpomaan pimeässä toisten pihoihin..
Huhuilin lisää omalla puolen aika lähellä kuitenkin sitä paikkaa mihin arvelin sen menneen, mutta sehän on niin kissa kuin vaan olla ja voi..
Tässä välissä haluan mainita, että meidän naapureiden naapuri pitää kissaansa irti jatkuvasti ja se kissa on hyvin kiinnostunut näistä meidän omista joten se hengaa kaiket päivät tuolla meidän kissahäkin liepeillä. Aiemmin se on käynyt syömässä sieltä noiden raksut, mutta kun tajusin tämän, niin olen alkanut pitämään häkin ovea kiinni tyhjänäkin.
Viikko sitten samainen kissa vauhkoonnutti nämä meidän omat totaalisesti, kun pidimme omiamme irti (aidatussa pihassamme) ja kun nuo yllättivät naapurimme elukan niiden omasta häkistä! Ne tietysti kyöhäsivät sen mustavalkoisen roiston aidan yli ja meidän omista toinen perässä.
Myöhemmin illalla Lilli oli Janin ja Markun kanssa ulkona irti, mutta jostain syystä Lilli sitten karkasi aidan yli erään eläin- ja ihmisvihaaja –naapurimme puolelle ja Jani tietysti meni perässä, koska onhan se ihan hyvä hakea kissa takaisin sinne mihin se kuuluu. Jani oli silloin pariskunnan pihassa, kun nämä tulivat tietysti paheksumaan, että mitä jätkä tekee toisten pihassa.. Jani selitti, että kissan tuli hakemaan, johon nämä, että “kissaa ei saa pitää irti, ellei ole aidattu piha”. Onneksi pystyi edes vastaamaan, että kyllähän meillä on.
Tiedän, että kissat ovat kissoja eikä niitä kykene ns. kouluttamaan kuten koiria ja että ne menevät miten niitä huvittaa. Minä silti ihan puoliksi syytän sitä naapurin mustavalkoista elukkaa, joka tunkee tänne meidän pihaan ärsyttämään tuota kaksikkoa. Olisko mukava, jos vaikka kaikki noudattaisivat samoja sääntöjä ja pitäisivät eläimensä omilla puolillaan? Näiden kokemusten jälkeen ei ole kovin suurta pelkoa, että enää annamme omien kissojemme olla pihassa irti, vaikka meillä se mystinen aidattu piha onkin. Eihän nuo aidat kissoja pidättele samoin kuin koiria.
Ja kyllä, jos tämä meno jatkuu, niin lainaan oikeasti Miniä tuonne takapihalle. Pysyy ne naapurin kissat kaukana tai ainakin saavat kunnon lähdöt, jos edes harkitsevat..
Anteeksi tämä marimainen tapa kertoa tarinaa eli ensin nykyhetki ja sitten vasta historia.. Tuli vaan mieleen parin kappaleen jälkeen, että voisin kai mä koko jutunkin kertoa.
Sen verran silti vielä paluuta nykyhetkeen, että kuinka mä sen Lillin sitten tällä kertaa löysin? Olihan se aika epätoivoista, kun kissa ei halunnut itseään ilmiantaa eikä juosta mamin sykkyyn mistään. Jani ehdotti, että ottaisin ledivalon, että nään sen silmät ja jotain mistä se tykkää/minkä se tunnistaa. Hain siis valoa ja kissanminttua mukaan. Kävin kissahäkin luona puhumassa ja kuulin kissatappelun ääniä. Tiesin heti mihin mennä eli juoksin portista pihalle ja törkeästi naapurin pihan läpi seuraavan rajalle. Siellähän ne kissansilmät kiilu ja kyllä mä sen profiilista aika hyvin tunnistin. Siellä se istu kuin omistaja sen mustavalkosen kissan talon takapihalla ja tuumaili, että kai sä tajuat katti kuka täällä on kuningatar. Kuningatar-kissan tuli kuitenkin kiire, kun sen nenään tarttui kissanmintun haju.
Ristuksen pässi. Ei meinannutkaan tulla, vaikka seisoin näköetäisyydellä. Ei ennen kuin tajusi ne herkut.
Argh! Voin kertoa, että Lilli on kotiarestissa. Katellaan sitten joulukuussa, kun on lumi maassa, että huvittaako lähteä karkuteille. Tuolla se nyt steppaa ja maukuu, että pihalle pitäis nyt justiin päästä. In your dreams elukka!
