Mitäpä muuta

Väsytys. Semmonen iski tuolta aika salaa yhtäkkiä. Vaikka kovasti meinasin vielä tiskata. En taida meinata enää. Siirrän kaiken urheilun huomiselle. Aion nimittäin viettää ansaittua vapaapäivää. Huomasin puoli tuntia sitten, että olis voinu sopia hanskan kans reffit lukkoon, mutta en mä viiti sille enää pirautella ku herätin sen jo tänä aamuna varttia vaille ysi soittamalla, että "aamuhali" :D Ehkä se kostaa mulle huomenna ja sanoo vielä perään, että aprillia.

Mä muuten vihaan sitte aprillipäivää. En aio huijata ketään ja toivon, että kukaan ei väitä et mun autossa on valot päällä. Mä nimittäin jotenkin vaan aina uskon kaiken. Mikseihän mussa oo oletusasetuksena epäilyä? Sen sijaan joku sinisilmäsyys kyllä löytyy.

Ja missäpä muuallakaan mä oon tänään hengannu ku wowissa. Oli raidi, mutten saanu ees loottia :P Arkeologiaa väänsin sen verran, että kahesta paikasta tarjotaan rarea nyt ja saan varmaan huomenna jo skillin 300. Jei.

Mut huomenna kyl aion raidata tuolta toisesta päästä taloa yhen huoneen ja sit tän huoneen plus pyykit ja tiskit. Heti aamusta. Kunhan en eksy wowiin ;) Saatte sitten kuvia siitä yhestä mystisestä huoneesta, jolla ei oikeastaan oo nimeä. Emmä tiiä onkse joku varastohuone. Vai kenties urheiluvaatehuone. Mut hienon väriset seinät sielläkin on :) ♥

YTM se on ylemmän tason maagikin

Koska tänään oli valokuvausvapaa-päivä, niin tässäpä iloksenne pari ylemmän tason wowikuvaa ;)

Ihastelin tuossa ennen pelistä pois loggaamista jotain auringonkukkaa, jonka voi saaha lemmikiks, jos on ahkera (taustalla pönöttää meijän ylemmän tason gm, laulava sellainen). Musta tuntuu, että en taida olla, vaikkakin ihmeen ahkerasti oon jaksanu koko viikon väsätä arkeologian kans. Syyllinen mun innostukseen taitaa löytyä täältä ;) Mukava ku joku muukin postaa wowista ku minä ;)

Alemmassa kuvassa se sama raptorivauvva, joka myös aiemmin mainitulta kanssawowittajasisarelta löytyy. Sain tuon eilen kuten myös erään toisen raren. Tänä iltana sieltä ei sitten tullukaan ku vaan jotain commoneita. Paska peli. Huomenna ei taida ehtiä kaivelemaan, kun saattaa pukata raidia. Ehkä viikonloppuna sitten ;)

Nyt tarvis taas hipsiä nukkumaan miehen perässä.. meillon nää roolit vähä täs vaihtunu ;) Mä wowitan ja mies makaa sohvalla. Sillä erotuksella, että sieltä sohvalta ei kuulu sitä kitinää, mikä multa ehkä joskus tyyliin "voisiksä tehä muutaki ku pelata", "vieläkö sä pelaat", "tehäänkö jotain".. 

Kukkuluuruu

 

 

 

 

 

 

No menipäs taas myöhään vaihteeks. Koitettiin pistää muutama lohis pakettiin, mutta ne laitto meijät tällä kertaa ja meiltä loppu aika kesken.. Puhun nyt siis wowista ja raidaamisesta. Mut joo. Eipä tänään sit oikeen muuta ku sattuneesta syystä oon vähä innostunu nosteleen arkeologiaa.. syytän erästä bloggaajaa ;)

Teen keittämisen ohessa piti vähän testailla taas kahvakuulaa. Ehkä ne kadonneet lihakset löytyy taas. Huomenna meen harrastamaan taas kouluratsastamista, to juoksen virtuaalimaailmassa ja pe kylillä. Ilmeisesti se viikonloppu tulee taas, vaikka perjantaihin on vielä ihan liian pitkä..

Kumma juttu muuten miten vaikea on joskus ittensä motivoida lenkille. Onko mitään vinkkejä? Vaikka emmä tiiä onks toi liukkaus ihan hyvä syy olla menemättä..

Nyt pakko mennä sänkyyn. Saa nähä harrastanko taas arkeologiaa unissani ja joudun kääntämään kylkeä aina ku se kolmas kerta tulee täyteen.. ;) (Eli wowissa se toimii niin, että kartalla on tietty alue jossa voi kaivaa ja niitä kulhoja tai kippoja niiltä alueilta löytyy joka kerta ainoastaan 3. Sitten se alue siirtyy muualle.) En tiiä mitä ne 3 juttua oli siinä viime yönä, mutta kohtuusairasta nähä wowiunia.

Heavy

Sillon tällön blogeissa törmää kyselyihin tv-sarjoista ja leffoista, että ihan suositella joku vois moisia. Minä en nyt kysele vaan suosittelen suoraan. Jos yhtään on motivaatiopulaa lähteä lenkille tai vaikka laihuttaa ni ettikääpä semmonen sarja ku Heavy. Rupeaa kiinnostamaan ihan yhtäkkiä salakavalasti jostain takavasemmalta esimerkiks kahvakuulan sen hetkinen sijainti.. Näin kävi ainakin meitsille ja piti kokeilla miten paljon mun kaikki lihakset on harrastanu katoamistemppuja tässä talven aikana.

Joo-o.. mitkä vatsalihakset? Niitäkään vähäisiä enää oo, joita voi esitellä hanskalle niin paljon, että se kyllästyy. Ne pitää hankkia takasin. Ihan vaan sen takia, että voi kulkea hanskan perässä ja hokea, että "kato mun mahaa". Ja tuulimyllyn otan ainakin mun jokapäiväiseen elämään, koska on se ny prkl jos ei jaksa yhtä 8 kg kuulaa pitää yläällä.. (Jaksoin, mutta aika heikkoa se vaan on taas..)

Tänään ois kyllä ollu ihan hyvä lenkkikelikin, mutta ei vaan tullu lähettyä. Tein ruokaa, nostin arkeologiaa wowissa ja kattelin tv:tä.

Muutenkin ollu perusmaanantai kellojen siirtämisen siivittämänä. Aamulla ekana kuuelta iski se sama pimeäahistus ku joka vuos. Jotenkin törkeää maailmalta, että kun ensin tottuu valosiin aamuihin ni yhtäkkiä saa taas ootella et se aurinko nousis. Mutta minkäs sille voi.. Väsy on tietysti vaivannu melkeen koko päivän, vaikken mä aivan niin uupunu oo ollu ku ehkä joskus muulloin maanantaisin. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen, jos vaikka sais vielä enemmän aikaseks. Ehkä jopa sinne lenkille, jos nyt ei aivan vielä Pulssiin kahvakuulaamaan. Note to self: älä enää ikinä taukoile mistään urheilulajista, koska kynnys palata takasin kasvaa kerta kerralta enemmän.

Töissä oli yks tienposkesta löydetty kissatapaus, joka piti kuskata eläinlääkärille arvioitavaks ja pelastettavaks, mutta niin siinä kävi, että nuori musta verissäpäin löydetty ilmeisesti auton alle jäänyt katti sai piikin, joka antoi jo lintujenkin kiusaamalle kissamiaulle ikuisen rauhan. Surullisia nämä maalaiseläimet, jotka saa vapaana vaeltaa luonnossa, kun joskus niille käy näin.. Mut mitäpä muutakaan sekään kuin sitä kuuluisaa elämää.

Jospa joskus sitten taas jotain iloisempaa?

Näinpä taas

Ihan ekaks video eiliseltä:

Loppujen lopuks kävi niin, että mut haettiin tästä ja jäätiin Komian eessä pois.. kateltiin, että onpas aika tyhjän näköstä et mennään Amarilloon syömään. Käytiin vetäsemässä ateriat, etittiin taksitolppa ja oltiin kotona ennen yhtä. Että sellanen reissu :D

Tänään sitten wowia, päikkärit ja lisää wowia. Muutama suklaamuna, joitten tilalle taidan jatkossa laittaa pikkupookkanoita.

Seuraavaks tarvis kai nukahtaa, mutta kovin yllättävää ei oo, että ei hirveesti nukuta.. Kumma kun nää viikonloput aina vaan menee tälleen.. liian nopeasti. Ohan tossa toi kellojenkin siirto, mikä taas varmaan vähä vaikuttaa..

Happiness is not a destination..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 ..it is a way of life.

Oo hilijaa, mä tankin nyt!

Upsis. Muutama wowijuttu vaihteeks:

Juostiin huvin ja urheilun kannalta BWL, MC ja AQ:t tuossa iltasella.. Ja koska kerta kiellon päälle, niin pallulla yks randomi.. tietysti joku Stonecore, jota en aiemmin ollukaan tankkinu mut eipä tullu wipejä ja kaiken hyvän päälle voitin rollin jostain tollasesta epic-lohiksesta :P

Nyt on lapsella hyvä mieli ja voi mennä nukkumaan.

Mites noi hiukset..

Nyt olis vähän päivän asua tarjolla. Totuudet paljastuvat päivän valossa. Kuvauspaikkoja ja -taustaa on mukava välillä vaihtaa ja tällä kertaa piti testata kuinka hyvin hanki kantaa meikäläistä.

Otin kissat seuraks pihalle. Pippurin voi antaa olla täysin vapaana, mutta tää toinen on ihan valmis muille maille jos silmä vähän välttää.

Niin. Ne totuudet. Mikä tää mun tyvikasvu oikeen on?! Meijän vessan valo todella valehtelee ja kaikki muukin, kun en mä tienny et se ihan noin paha on (vai valehteleeks vaan kuva? :D).. Just ku oon katellu, että no voishan ton vaan antaa kasvaa.. Täs nyt varmaan sit näkyy vähä paremmin se totuus hiustenväristä ja siitä kuinka se hopeashampoo oikeastaan on toiminu. Kerran oon pessy sillä joskus pari viikkoa sitten. 

Sekin on totuus, että kotiviikonloppu on edessä jälleen kerran. En valita, mutta kun toinen osapuoli vissiin haluais tehä jotain muutakin. Mä en taho. Mullon aivan tarpeeks tekemistä täälläkin ja tarve säästää euroja.

Terassi alkaa olemaan valmis kesää varten joten seuraavana siivouskohteena vois olla tää mun huone ja/tai vaatehuone.. ja olishan wowinkin puolella pari pientä projektia ;)

Takavartalo

Kattokaa oon jaksanu ottaa tänään kuvia!

Aamulla oli ihanan raikasta maistaa mukillinen smoothieta ja sen päälle tietysti perinteinen aamutee.

Töitten jälkeen oli aika pikainen kodinhoitojuttu, kun oli joku reilu tunti aikaa ennen raidia ja piti pestä pyykkiä, siivota vähän terassipuolta ja leipoa kinkkusarvia. Hyvin ehin tehä kaiken ja nyt on maha aikamoisen täynnä noita hyviksiä sarvia. On suorastaan aika kova jano, koska eipä tästä oo raidin aikana hirveesti päässy missään käymään..

Nyt tarvis mennä unille.. näin nää illat vaan menee. Huomenna pitäs periaatteessa käyä aamulenkillä, mutta saa nyt nähä taas.. mun koko takavartalo on ihan jumalattoman jumissa eiliestä ratsastustunnista, varsinkin selkä. Sitä paitsi nykyään on jotenkin äärettömän vaikea päästä sängystä ylös tasan 6:00. Pitäs vissiin suorittaa ryhtiliike ja alkaa vääntämään ittensä sieltä sängystä jo 4:45 niinku ennen vanhaan vuonna 2005 ja 2007. Oon vaan suorittanu tutkimusta aiheesta sen verran, että jos nousen viieltä ni tarvii nukkua päikkärit, mutta jos kuuelta ni kykenee elämään.

Voisko olla jo kesäloma ja juua aamuteetä terassilla? 

Happy happy

Mmm, posti senkun jatkaa mukavien asioitten kantamista meijän postilaatikkoon. Tällä kertaa varakortti, jolla sain hakea kuplamuovia asiamiespostista.

Hähää, näytän teille jossain myöhemmässä jaksossa mitä mä oikeasti sieltä hain ;) Heti kun aurinko seuraavan kerran paistaa ja jaksan siivota terassin.

Nyt siellä muuten näyttäis olevan kunnon lumimyräkkä ja meitsillä ratsastustunti 2 tunnin päästä. Onneks on maneesi. Nilkka on vähän kipee, mutta kouluratsastuksesta en kyllä luista vaikka mikä olis!

Päivä 2 – Eka rakkaus

Täs haastees on jotenkin kamalia aiheita. Mut ei kai se auta.

Haluan ajatella, että se oli leijona. Oli se. Terkkuja vaan ;) Onneks löysin tommosen hyvän leijonakuningas-kuvan ;) (Oonkohan mä sittenkin oppinu optimismini Leijonakuninkaasta? :D)

En tiiä mitä opin, mutta tiiän, että tässä maailmassa on ainakin yks ihminen jonka huumorintaju kolahtaa ihan täysin kohilleen meikäläisen kans ja että tylsää ei ainakaan oo ikinä kyseisen henkilön seurassa :)

Mut joo, lyhyestä virsi kaunis.

Syränsukkikset

Noniin rakkaat lukijat. Piirtäkäähän se rasti/ruksi seinään. Tai ihan mikä vaan merkki. Mua nimittäin väsyttää niin paljon, että mä en taida jaksaa tänään vetää yhtäkään randomia maagilla, druidilla tai pallulla. Joku raidi on merkattu illaks, mutta ei sinne vissiin oo tarpeeks väkeä. Vähän niinku wowivapaa päivä. Jos sitä ei lasketa, että kävin jo tekemässä maagilla jc dailyn. (Jc = jewelcrafting.)

Vaikka eihän toi kello oo vasta ku viis, että eihän sitä tiiä kuinka täs piristyy ;) Olis silti aika mahtavaa mennä nukkumaan vaikka kasilta illalla ja herätä virkeänä jo ennen viittä. Kerrankin pääsis töihin aikasin.

Mitäs muuta. Ylimmässä kuvassa nilkka, jonka yritin jälleen kerran tappaa. Viime kerrasta onkin jo aikaa muutama vuos. Oon siirtyny ton nilkan kans vaan työtapaturmiin. Toissa kertainen oli kaikista pahin mitä oon koskaan tolle nilkalle saanu aikaseks. Olin sillon töissä Seinäjoella varhaisjakelussa ja maanantaina kello 4:00 olin tulossa kerrostalossa rappuja alaspäin, kun jotenkin niillä viimesillä askelmilla "astuin tyhjän päälle" ja kieriskelin rappuja vastapäiseen oveen vauhilla, kirosin ku mikä ja linkutin kokonaan alas. Kukaan ei ees heränny siihen huutoon tai ei ainakaan uskaltanu tulla kattomaan et mikä hätänä :D Olin mä vissiin viikon tai pari saikulla. Pystyin ajamaan auton siitä ite ensiapuun, mutta ei puhettakaan, että olisin enää ensiavun saamisen jälkeen kyenny moiseen. Sattu ihan vähän vaan. Viime kerta sitten taas oli joku tosi surkea "yritänpä nyt ajella rullakolla nilkkani päälle"-juttu. Hyvät ruhjeet mä siihen sain ja paisuhan se, mutta ei sen kummempaa. Tänään mä sitten arvasin, että onnistun noitten kenkien kans tekemään jotain pahuuksia, kun oli ns. pääkallokeli. Lähin hakemaan maitoa, että saan teetä ni onpa ihme, että nyrjäytin ton jotenki. En oo vielä uskaltanu katella miltä se näyttää, mutta on se kipeä vähäsen. Pystyy kävelemään kyllä, että ei kait siinä. Ja jos se ois menny pahemmin niin oisko laskettu työtapaturmaks, kun haki maitoa ärrältä? :D

Muutama lehtikin tuli sitten postissa. Musta vähän tuntuu, että meen sohvalle peiton alle lukemaan kaikkia tyttöjuttuja noista. Ja jos jaksan ni illalla vähän sitä wowia ;)

Eiks oo ihan kivat noi sukkikset :)

Päivä 1 – Esittele itsesi

Sain tosiaan tällasen postausjutskun tossa ja ajattelin alottaa heti. Kivoja tällaset, vaikken ookkaan aiemmin lähteny mukaan näihin monen päivän juttuihin :)

Ekana aiheena ittensä esittely. Mukava homma sekin, koska tätä blogia alottaessa en sitä tehny kuten ilmeisesti nykyään on tapana blogin ekassa postauksessa tehä.

Jos joku random kysyy multa, että kuka mä oon ni en mä oo osannu ikinä vastata. Mä oon Mari. Mitä muuta tollaseen voi vastata?

 

Ehkä alotetaan ihan alusta eli siitä, että mun synttäreitä juhlitaan 10.12. ja mullon nyt ikää jotain 27 vuotta vissiin (korjatkaa, jos en osaa laskea). Ala-aste -ikäsenä harrastin ratsastusta, yläasteikäsenä kavereitten kans hengaamista ja sitten tiet eros. Ainakin suurimman osan kans. Muut meni lukioon ja minä parin muun kans kauppikseen. Musta tuli taloushallinnon merkonomi ja oli aika selvää jatkaa siitä Seinäjoelle amk:n. Pääsin ekalla kouluun ja niinpä mä valmistuin jotain 4 vuotta myöhemmin laskentatoimen puolelta tradenomiks. 

Luonteeltani mä oon uskomattoman laiska ja rehellinen sekä tietysti avoin, ilonen, sosiaalinen ja hassun hauska tapaus. Nauran aika paljon, vaikka luultavasti aikuiselämässä saattaa olla päiviä, jolloin ei naura kertaakaan. Se on vähän tylsää. Nauraminen on kuitenkin kivaa.

 

Asun omakotitalossa 3 kissaeläimen kans, joista yks edustaa ihmisrotua ja ne kaks muuta ihan vaan niitä nelijalkasia. Se ihmisrotuinen on kuitenkin horoskoopiltaan leijona eli vielä laiskempi ku minä. Mä vähän veikkaan, että meijän laiskuudet ruokkii toisiaan kuten myös se, että ei ikinä suunnitella mitään. Annetaan vaan hetkien viedä.

Blogin perusteella tiiättekin varmasti mitä mä harrastan. Tällä hetkellä lähinnä wowin pelaamista ja ratsastamista, mutta sit ku pääsen tosta wowista vähä irti ni olis tarkotus kahvakuulata, lenkkeillä ja bodycombatoida.

Töissäkin tulee käytyä joka päivä. Töistäni en vaan hirveesti jutskaile täällä, koska se on ihan tervettä irrottautua niistä asioista työpäivän jälkeen. Olin joskus aika kova ressaamaan työhommia, mutta nyt oon oppinu taidon ajatella aivan muita asioita. Se on itse asiassa aika helppoa ku on niin paljon tekemistä.

Mitäs muuta? Unohinkohan jotain?

Tänään

No moi!

Päätin pitkästä aikaa tänään leikkiä vähän luontokuvaajaa kätevästi wedget jalassa. Sinne vaan lumihankeen, ei kai ne kengät siitä mikskään.. ;) Naapurin emäntä siinä yritti vähän haastatella, että hyvinkö on talavi tarettu, mutta ei ehkä oikeen työpäivän jälkeen huvita aina olla rupattelutuulella. Niinpä sukelsin vaan omenapuun alle kytikseen.. tyhmät talitintit, huomasivat mukamas aina ku vähänkään hievahin ja tuon kameran ääni on kauheen pelottava.

Mullon ollu jo tässä pitemmän aikaa keväällä hurja ammatillinen kehittymistarve. Mun pomo repii välillä hiuksia päästänsä mun takia, mutta useimmiten se on varmaan viime aikoina tyytyny pyörittelemään silmiään ja toivomaan, että tää on jotain väliaikasta riehumista. Paljon pitäs saaha analysoida ja keskustella jonkun tai useammankin henkilön kans esimerkiks johtajuudesta ja ihan hirveä hinku saaha lukea jotain Pekka Järvistä.

En kuitenkaan pahemmin höpöttele täällä mitään johtaja-asioita vaan tyydyn valistamaan teitä iloisuusjutuilla toistaseks. Sitten kun saan sitä Pekka Järvistä luettavaks tässä joskus ja jos vaikka opin jotain niin voin ehkä kertoa teillekin. Ehkä. Sillä aikaa niitä juttuja, joissa optimismi valaisee maailman.

Lisäks toteutan postaushaasteen, jonka PipSa asenti mun kommenttiboxiin, tänks!

Tästä saattais olla hyvä jatkaa nukkumaan.. meni eilen ehkä vähän turhan myöhään ;)