Enpäs joutunutkaan kuskiksi vaan täällä elämä rauhoittui siinä samalla, kun Jani yritti saada Paragonin Ragnaros-videon toimimaan tv:n kautta.. harmi, että multa jäi se loppu näkemättä ja itse hunteria kyseisessä killassa pelaavalta devalta kuulematta tuota maailman ekaa kaatoa koskevia asioita, kun huomasin että takaovi oli taas jäänyt auki ja Lilli käyttänyt heti tilaisuutta hyväkseen.
Viikko sitten taisi olla sama tilanne, mutta löysin kissan onneksi sillon tuolta meidän pihasta vaikkei se silloinkaan halunnut reagoida mihinkään huhuiluun.
Ärsyttävä elukka!
Tänään se sitten päätti juoksuttaa mua ihan kunnolla, vaikka mä varmaan herätin puolet naapureista huutelemalla sen nimeä. Näin sen tuolla tiellä kaukana, mutta erehdyin etäisyydestä ja säikytin sen typeryyksissäni kauemmas erään naapurimme pimeään pihaan. Kadotin sen ihan kokonaan enkä viitsinyt lähteä tarpomaan pimeässä toisten pihoihin..
Huhuilin lisää omalla puolen aika lähellä kuitenkin sitä paikkaa mihin arvelin sen menneen, mutta sehän on niin kissa kuin vaan olla ja voi..
Tässä välissä haluan mainita, että meidän naapureiden naapuri pitää kissaansa irti jatkuvasti ja se kissa on hyvin kiinnostunut näistä meidän omista joten se hengaa kaiket päivät tuolla meidän kissahäkin liepeillä. Aiemmin se on käynyt syömässä sieltä noiden raksut, mutta kun tajusin tämän, niin olen alkanut pitämään häkin ovea kiinni tyhjänäkin.
Viikko sitten samainen kissa vauhkoonnutti nämä meidän omat totaalisesti, kun pidimme omiamme irti (aidatussa pihassamme) ja kun nuo yllättivät naapurimme elukan niiden omasta häkistä! Ne tietysti kyöhäsivät sen mustavalkoisen roiston aidan yli ja meidän omista toinen perässä.
Myöhemmin illalla Lilli oli Janin ja Markun kanssa ulkona irti, mutta jostain syystä Lilli sitten karkasi aidan yli erään eläin- ja ihmisvihaaja –naapurimme puolelle ja Jani tietysti meni perässä, koska onhan se ihan hyvä hakea kissa takaisin sinne mihin se kuuluu. Jani oli silloin pariskunnan pihassa, kun nämä tulivat tietysti paheksumaan, että mitä jätkä tekee toisten pihassa.. Jani selitti, että kissan tuli hakemaan, johon nämä, että “kissaa ei saa pitää irti, ellei ole aidattu piha”. Onneksi pystyi edes vastaamaan, että kyllähän meillä on.
Tiedän, että kissat ovat kissoja eikä niitä kykene ns. kouluttamaan kuten koiria ja että ne menevät miten niitä huvittaa. Minä silti ihan puoliksi syytän sitä naapurin mustavalkoista elukkaa, joka tunkee tänne meidän pihaan ärsyttämään tuota kaksikkoa. Olisko mukava, jos vaikka kaikki noudattaisivat samoja sääntöjä ja pitäisivät eläimensä omilla puolillaan? Näiden kokemusten jälkeen ei ole kovin suurta pelkoa, että enää annamme omien kissojemme olla pihassa irti, vaikka meillä se mystinen aidattu piha onkin. Eihän nuo aidat kissoja pidättele samoin kuin koiria.
Ja kyllä, jos tämä meno jatkuu, niin lainaan oikeasti Miniä tuonne takapihalle. Pysyy ne naapurin kissat kaukana tai ainakin saavat kunnon lähdöt, jos edes harkitsevat..
Anteeksi tämä marimainen tapa kertoa tarinaa eli ensin nykyhetki ja sitten vasta historia.. Tuli vaan mieleen parin kappaleen jälkeen, että voisin kai mä koko jutunkin kertoa.
Sen verran silti vielä paluuta nykyhetkeen, että kuinka mä sen Lillin sitten tällä kertaa löysin? Olihan se aika epätoivoista, kun kissa ei halunnut itseään ilmiantaa eikä juosta mamin sykkyyn mistään. Jani ehdotti, että ottaisin ledivalon, että nään sen silmät ja jotain mistä se tykkää/minkä se tunnistaa. Hain siis valoa ja kissanminttua mukaan. Kävin kissahäkin luona puhumassa ja kuulin kissatappelun ääniä. Tiesin heti mihin mennä eli juoksin portista pihalle ja törkeästi naapurin pihan läpi seuraavan rajalle. Siellähän ne kissansilmät kiilu ja kyllä mä sen profiilista aika hyvin tunnistin. Siellä se istu kuin omistaja sen mustavalkosen kissan talon takapihalla ja tuumaili, että kai sä tajuat katti kuka täällä on kuningatar. Kuningatar-kissan tuli kuitenkin kiire, kun sen nenään tarttui kissanmintun haju.
Ristuksen pässi. Ei meinannutkaan tulla, vaikka seisoin näköetäisyydellä. Ei ennen kuin tajusi ne herkut.
Argh! Voin kertoa, että Lilli on kotiarestissa. Katellaan sitten joulukuussa, kun on lumi maassa, että huvittaako lähteä karkuteille. Tuolla se nyt steppaa ja maukuu, että pihalle pitäis nyt justiin päästä. In your dreams elukka!
Kissat. Niinpä niin. Minä kaaduin tällä viikolla kissa sylissä, kun olin laittamassa sitä pihahäkkiin. Polvi aivan ruvella ja tosi kipeänä, mutta mitään muuta en kaatuessani ajatellut kuin että kissasta ei saa päästää irti. Musta olisi kadonnut yön selkään ja millä sitä sieltä sitten olisi löytänyt.
VastaaPoistaMinäkin pidän häkin oven tiukasti kiinni, vaikka kissat ei siellä olisikaan.
Kissat on kyllä velmuja eläimiä. Kyllä niitä opettaa voi, mutta eri asia on sitten että huvittaako niitä totella käskyjä. Tyhmiähän ne ei ole, oppivat kyllä.
VastaaPoistaKissat ovat laumaeläimiä joilla on tarkka arvojärjestys laumassa ja tarkat reviirien rajat. Jos naapurin kissa vierailee teidän pihassa ja on myös käynyt jättämässä hajuaan kissojen omaan häkkiin = teidän kissojen reviirille, voi siitä tulla reviirikiistoja. Laumanjohtajan pitää selvittää vieraalle kissalle reviirien rajat ja mahdollisesti ehkä laajentaa omaa reviiriä. Reviirien koko vaihtelee kissan mukaan: leikatulla sisäkissalla voi olla pieni reviiri (oman kodin kokoinen) kun taas leikkaamattoman uroksen reviiri voi olla useita kortteleita joka suuntaan kodista.
Laumanjohtajuuden voi todeta helposti, kun kissat ovat samassa huoneessa kumpi asettuu makoilemaan ylemmäksi? Esim jos toinen makaa jatkuvasti lattialla ja toinen nojatuolissa tai kiipeilytelineen ylätasolla on laumanjohtaja se joka on aina fyysisesti ylempänä.
Outi: joo, luin ohimennen jostain tuosta sun onnettomuudesta. Onneksi pystyit kuitenkin pyöräilemään eilen :)
VastaaPoistaRhia: velmu on just hyvä sana!
Musta on aika hassua, jos Lilli yrittää ruveta keulimaan täällä jollekin naapurin katille, koska Lilli on asunu täällä vasta vajaan vuoden ja se naapurin katti varmaan koko ikänsä. Mut ehkä se ei kissoilla oo niin siitä kiinni, että kuka oli ensin.
Ei se ole siitä kiinni kuka oli ensin. Esim jos omaan laumaan tulee uusi kissa niin arvojärjestyksestä käydään kamppailu ja entinen pomo saattaa väistyä. Mutta se on riippuvainen niin monesta asiasta, kissan sukupuolesta, iästä ja monista muista tekijöistä. Luin jostain että pari-kolme-vuotiaat kissat voi koetella lauman sisäistäkin järjestystä ja yrittää saavuttaa laumanjohtajuuden. Eli jos Lilli on siinä iässä niin se voi olla tietty ihan semmosta laumarajojen ja reviirien koettelua. Riippuu myös siitä naapurikissan iästä, voihan se olla Lilli on sitä naapurin kissaa vanhempi ja yrittää siksi kurmoottaa. Ei näistä aina ota selvää :)
VastaaPoistaOletettavaa on että teidän nykyinen piha on kuulunut ennen sen naapurin kissan reviiriin mutta kun te saavuitte sen reviirille tuli vieraita kissoja. Sitä kautta sen reviiri on nyt pienentynyt kun teidän kissat on sen reviirin keskelle muodostaneet oman reviirinsä. Tokihan se naapurin kissa jatkaa vierailua ennenkuin reviirikiista on selvitetty. Ja teidän kissalauman johtaja tietysti yrittää pitää omaa reviiriä ja selvittää reviirien rajoja vaikka sitten karkaamalla ja kurmoottamalla naapurin kissaa sen omassa pihassa. Talvellahan se ei sitä oikein voinut tehdä jos ei juuri päässyt ulos.
Kurmootus oli hyvä sanavalinta tähän, nurmolaisista kun puhutaan ;)
VastaaPoistaHyvähän se tietty olis, jos Lilli saa asiat selviks sen naapurin kissan kans niin ettei se enää juokse meijän pihassa. Ainoo vaan, että ei tässä pihassa oo ikinä ennemmin voinu mikään kissa hengissä juosta, koska pihassa on edelliset vuodet eläneet metsäkoirat, jotka on opetettu tappamaan.. Varsinkin se muutama vuosi sitten vielä elossa ollut suomenpystykorva Illi oli oikeasti tappovehje ja se kyllä veteli kissatkin siinä sivussa, jos semmonen sattu eteen sopivasti.