Maanantaihöpinä

Entisaikojen kesinä meillä ei oo tarvittu kertaakaan kärpäslätkää. Meillä silti on jossain sellanen. Tänä kesänä rupeaa tuntumaan siltä, että kärpäslätkän olinpaikka on etittävä. Ei ollut tämäkään aamu eka kerta, kun piti huutaa “Lilli missä sä oot, täällä on kärpäsiä!”, tosin täysin tuloksetta. Ei niitä enää vaan kiinnosta. Kuka nyt kärpäsiä söis, kun tarjolla on meheviä nokkosperhosia?

Sillä välin, kun kissat on tormaillu perhoset silmissään pitkin seiniä, pöytiä sekä verhoja, niin minä oon heränny hitaasti, hakenu postia Weekdayn inkkarimekossa (joka kaipaa kaverikseen mustia normaaleja pyöräilypöksyjä) ja ihastellut Alexander Skårsgadia tv:stä. Joka viikko tutkin hbo:n sivuilta mitä seuraavassa jaksossa siellä Ameriikassa tapahtuu ja täytyy sanoa, ettei ihan vakuuta Ericin väitteet Sookien suhteen. En sano enempää, spoilaantukaa ite jos tahotte.

Iltani kulutin urheilun merkeissä. Ensin salilla, vaikka ujostuttikin hieman mennä taas sinne voimailupuolelle tekemään penkkipunnerrusta, kun paikalla pörräs joku kokonainen joukkue jotain äijiä. Pörräisivät hei muualla ;) Pikaisen salireenin jälkeen kaasuttelin futisreeneihin ja siellä saatiinkin hyvää pelailua aikaseks noin tunnin verran. Se on jo perinne, että jokasissa reeneissä pitää tehä ees yks maali ja niinpä tänäänkin.

Urheilun jälkeen kerkesin hetken kuluttamaan aikaa koneella, kunnes piti mennä taas tuijottamaan tv:tä. Tällä kertaa ihan rumia miehiä. Joku tyhmä Stephen Kingin kirjaan perustuva kauhuleffa ja sen jälkeen tyyliin vuojelta 1994 joku toimintaleffa, jossa oli Natalie Portman.

Päivän uutiset: iloitsin aamulla, kun sain varattua ajan ripsienpidennykseen ja nyt suren, koska mun mies on keksiny itelleen harrastuksen, joka on turhan pelottava. Huoh. Haluaisin miehen, joka pysyy hengissä. Too much to ask?