Kävin just lenkillä. Pitkästä aikaa. Kerkesin ajattelemaan liikaa. Mä en tajua miksen mä voi olla välillä ajattelematta.. Tai miksen mä voi ajatella sillon ku pitää (esim. töissä, kun tulee tilanteita joka nurkan takaa ja muutenkin) ja olla ajattelematta, kun a) ajan autolla (postia jakaessa sitä vasta ajattelemaan kerkeskin!!!!!) b) teen palapeliä c) kävelen/juoksen..?!
Miksen mä voi olla hiljaa sillon ku pitää (esim. kun edunvalvoja huuattaa) ja puhua sillon ku pitää.. Tosin, niitä tilanteita on paaaaaljon enemmän ku mun pitäs pitää pääni kiinni ku mitä noita, että olisin ollu puhumatta.
Oon kyllä taas ollu aivan sairaan ilonen kaikesta huolimatta! :) Töissäkin vois vähän pomppia ja huutaa, mutta oon silti yrittäny hillitä.. ;) Ja tänään ratkes semmosia asioita, että sain loppuviikoks kivaa tekemistä! :)
Yks tyhmä juttu tältä päivältä oli ku lähin kotiin töistä, lähestyin yhtä risteystä ja yhtäkkiä taivaalla lens aika iso jutsku ohi.. piti kattoa toisenki kerran, että mikä vittu.. outoa nähä hävittäjiä niin "läheltä"/matalalla.. Mutta kaippa tuohonki tottuu.. Ainakin paikalliset on tottunu.
Sanokaa jotain jos teköö mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti